23.6.2013

Mökkiloma järven rannalla voi saada riimisuonen sykkimään. En siis kutsuisi riimejäni runoiksi. Vielä vähemmän itseäni runoilijaksi... Riimien luominen on toisaalta helppoa, mutta toisaalta - haaste itsekriittiselle ihmiselle, kuten minä. Helppoa tai ei, hauskaa se ainakin on.

Riimeissä tulee mielestäni olla ideaa, tyyliä, huumoria ja himppusen älyäkin. Riimit saattavat vaikuttaa naiiveilta, mutta upottelen niihin myös vakavampia elon sävyjä. Eräs periaatteeni riimittelylle ainakin tähän asti ollut: Riimit ovat itse koettuja ja elettyjä elämäntapahtumia, ajatuksia ja haaveita. Ne ovat minulle tosia. Niihin liittyy usein myös syvällinen näkökulma, vaikka ihan leppoisa 'diibadaabakin' on sallittua.

Riimejä on sekä kaksi- että neljärivisiä. Jälkimmäiset ovat luonnollisesti haasteellisempia saada 'rimmaamaan' ilman pakon makua. Aiheet ovat ainakin alkuun mökkiloman aatoksista syntyneitä.

Seuraava riimittely ei ole omani, vaan lapsuudesta tuttu, muistojen sopukoihin iäksi tallentunut Kaija Pakkasen taidonnäyte:

'Hyttysen hyrinä, ukkosen jyrinä,
perhosen lento, vanamo hento,
purojen juoksu, mataran tuoksu,
matojen tonkija, onnekas onkija,
hehkuva katu, kuutamosatu,
mansikkamaito -kesä on aito.'

Tämä yksinkertaisuudessaan nerokas riimi-iloittelu, jota oikeaksi runoksikin voi kutsua, on oman riimittelyni innoittaja. Saa nähdä, jääkö pakoton riimisuonen sykintäni lyhyeksi kokeiluksi vai jatkuuko harrastus pitempään. En ota paineita. Palautetta saa antaa, ja toki jakaa omia riimejään, jos sellaisia pulpahtaa.

Riimittelemisiin,

Riimitär

Ps. Tämä blogisivusto oli neljäs, jota kokeilin ja ainoa, josta en saanut yhtään harmaata hiusta päähäni. Olisi pitänyt ottaa heti mallia Päivin Rinnastuksia -blogista :)