Sinä soudat, airot vettä kimmeltävää viistää,
maisema vaihtuu, saarikin siinä,
luonto kesäinen kaunis on, sit ei voi kiistää.

Minä soudan, lokki kirkuu, ympyrää vene kiertää.
Yritys kova on, ukko lippispäinen luodolla istuu ja ilkkuu,
airo hankainta vimmatusti hiertää.

Sinä soudat, jo suoristuu tahti,
jää taakse se saari, poukama järven ja kaislikkolahti.

Minä soudan, vain ajatuksissain onnistuu haaste tuo,
sulavasti, tahdikkaasti, lentävät aatosten airot nuo.

Ei haittaa kesäisen taidon puute tää,
kun samassa veneessä tyttö, poika ja sinä,
mun rakkaimpani nää.

Juhannusaatto 21.6.2013